Amoksella oli läheinen ja jatkuva suhde Naantalin luostarikirkkoon elämänsä loppuun asti. Kirkko toimi toisaalta inspiraation lähteenä sekä taustana hänen näytelmälleen Vallis Gratiae (1923), mutta toisaalta oli omiaan herättämään hänen kiinnostuksensa keskiajan kirkkohistoriaa sekä birgittalaisjärjestöä ja luostarilaitosta kohtaan. Amos oli myös aloitteellinen kirkossa järjestetyn birgittalais-vesperin, eli musiikkia sisältävän iltajumalanpalveluksen, suhteen. Lisäksi kirkko oli itsestään selvä vierailukohde korkea-arvoisille vieraille, kuten Ruotsin kuninkaalle Kustaa V:lle ja presidentti Svinhufvudille vuonna 1936. Myöhemmin Amos myös kustansi remontin yhteydessä ovet kirkkoon.
