Vaikka Amos kuvailikin itseään ”yksinkertaiseksi maalaispojaksi Kemiönsaarelta”, oli hän sisäistänyt pääkaupungin tavat. Hän matkusti Kemönsaareen autonkuljettajan ajamalla autollaan ja huolehti, että myös hänen vieraansa kyydittiin takaisin samalla tavoin. Hän tunsi myös suurta kunnioitusta kotiseutuaan kohtaan: ajaessaan Strömman kanaalin sillalle, hän pyysi kuskiaan hidastamaan ja nosti juhlallisesti hattuaan.
