Vaikka Amos asui ja vaikutti Helsingissä, hän ei kuitenkaan tuntenut oloaan siellä aina kotoisaksi. Vuonna 1927 hän osti Kemiönsaarella sijaitsevan Söderlångvikin kartanon, jonka hirsivalmisteinen päärakennus oli peräisin 1700- ja 1800-lukujen taitteesta. Esikuvanaan roomalainen huvila, Amos aloitti mittavat laajennustyöt. Taloon rakennettiin yläkerros ja julkisivu rapattiin valkoiseksi vuosina 1934–35. Seuraavan peruskorjauksen aikana vuosina 1937–38 talo sai nykyisen ulkomuotonsa, kun siihen lisättiin kaksi siipeä ja pylväskaiteinen kattoterassi. Amoksen hyvä ystävä, arkkitehti W.G. Palmqvist, vastasi neoklassiseksi muuttuvan rakennuksen arkkitehtuurista. Palmqvist suunnitteli myös muut Amoksen rakennusprojektit niin Helsingissä kuin Turun seudullakin.
