Söderlångvikin museo on Söderlångvikin kartanon päärakennuksessa toimiva taide- ja henkilöhistoriallinen museo. Museo avattiin yleisölle vuonna 1965 Amos Andersonin (1878–1961) toivomuksen mukaisesti. Päärakennus peruskorjattiin vuosina 2018–2021, jolloin sisätilat entisöitiin alkuperäiseen 1930-luvun asuunsa. Söderlångvikin sisustuksen yleissävy on klassinen, huonekalut ovat sekä antiikkia että myöhemmin tehtyjä tyylihuonekaluja. Suurin osa Amos Andersonin kirjastosta on Söderlångvikin kartanossa. Osa kirjastosta on hänen Helsingin asunnossaan, joka avattiin yleisölle Amos Andersonin kotimuseona maaliskuussa 2023.

Söderlångvikin kartanon perusnäyttelyssä on taidetta Föreningen Konstsamfundetin kokoelmista. Esillä on valikoima pääasiassa suomalaista taidetta vuodesta 1900 vuoteen 1950.

Päärakennuksen sisätilat ovat monella tavalla erityislaatuiset. Ensimmäisenä kävijä kohtaa museon sisääntuloaulassa Juho Rissasen äskettäin restauroidun Bretagne-Madonnan. Ns. Biljardihuonetta hallitsee sohvaryhmä, jonka alun perin piti tulla Suomen ensimmäisen kuninkaan, Hessenin prinssi Friedrich Karlin käyttöön. Isoon ruokasaliin mahtuu 34 päivällisvierasta, ja kellarin kätköissä on pieni yksityinen elokuvakatsomo.  

Museo järjestää vuosittain yhden tai useamman aikalaistaiteen erikoisnäyttelyn. Erikoislaatuisin nähtävyys on kuitenkin museon ulkopuolella: Amos Anderssonin autotallin seinää koristaa neljä naishahmoista pilaria eli karyatidia, jotka alun perin olivat osa 1866 rakennetun Svenska Teaternin julkisivua. Karyatidit siirrettiin talteen teatterin remontin alta 1930-luvulla.  

Tervetuloa tutustumaan Amos Andersonin vaikuttavaan elämään ja mittavaan taidekokoelmaan sekä vaihtuviin taidenäyttelyihimme! Olemme avoinna toukokuusta syyskuuhun joka päivä klo 11-17, poikkeuksena juhannus jolloin olemme suljettu.

Voit lukea lisää Amos Andersonista osoitteessa amoshem.fi. 

Museon pääsymaksut ja aukioloajat

Ryhmävaraukset

Sammaljätit

sekä

Valveuni ja muita kertomuksia

2.5.–14.12.2025

Söderlångvikin kartanon tämän vuoden näyttely kutsuu kävijät Kim Simonssonin mielikuvitukselliseen maailmaan. Se koostuu sammaljättien metsiköstä sekä kolmisenkymmenen veistoksen kokonaisuudesta, joka on valloittanut paitsi museon ja sen puutarhan, myös pienen huoneen Söderlångvikin tilan ravintolassa.

Näyttelyn valmistelut alkoivat kaksi vuotta sitten, kun neljälle sammaljättiläiselle etsittiin sopivaa metsää, johon he voisivat muuttaa oltuaan esillä Ranskan Lillessä kaupungin taidefestivaalin aikana. Helsingissä, Lasipalatsin aukiolla vietetyn kesän jälkeen he ovat vihdoin palanneet pysyvästi luontaiseen elinympäristöönsä, jossa he toivon mukaan sammaloituvat ajan myötä ihan oikeasti. Innoissaan metsän jälleennäkemisestä he laulavat lauluaan neljä kertaa päivässä: auringonnousun ja auringonlaskun aikaan, sekä kello 12 ja 15. Omintakeisen musiikin on säveltänyt Perttu Haapanen.

Museoon astuessasi kohtaat ensimmäisenä sysimustan jättiläisen nimeltään Valveuni. Hän kohoaa ensimmäisen salin uusgoottilaisen pöydän ylle ja osoittaa, miten saumattomasti veistokset ovat löytäneet paikkansa museon eri saleissa ja huoneissa. Taiteilija on luonut jokaiselle teokselle omat tarinansa, joissa lapsen katse, mielikuvitus sekä suhde luontoon ja kasvillisuuteen ovat toistuvia teemoja.

Kim Simonssonin taiteen keskiössä ovat jo pitkään olleet lapset ja eläimet – niin myös tässä näyttelyssä. Suurin osa veistoksista on lapsia, jotka kansoittavat kartanoa omilla ehdoillaan: yksi leikkaa hiuksiaan, toiset ovat löytäneet oman kolonsa biljardipöydän alta tai kaalinlehdistä tehdystä pesästä, ja muutama veistos on asettunut sängylle tai takanreunukselle.

Monet taideteoksista istuvat saumattomasti Söderlångvikin arvokkaaseen ilmapiiriin niiden kullattujen tai pronssimaisesti hohtavien pintojensa, välillä myös antiikista lainatun estetiikkaansa ansiosta. Toiset taas nousevat esiin vihreinä, silmiinpistävinä kontrasteina, jotka muuttavat läsnäolollaan huoneiden tunnelman. Ruokasali saa kohtalokkaan sävyn pitkän pöydän päälle aseteltujen mattamustien siluettimaisten veistosten myötä, ja neljän lapsihahmon pilkkopimeät katseet tekevät autokuljettajan huoneesta melkein pelottavan.

Tervetuloa Kim Simonssonin omaperäiseen, unimaiseen maailmaan ja näyttelyyn Valveuni ja muita kertomuksia, joka esittelee Söderlångvikin museon aivan uudesta näkökulmasta!

Valokuvanäyttely ravintolassa

Niclas Warius: Vanitas Chimitoensis

Teossarja Vanitas Chimitoensis syntyi siitä, kun valokuvaaja Niclas Warius (s. 1972) etsi liikemiehenä ja taidemesenaattina tunnetun Amos Andersonin (1878–1961) henkeä tämän entisessä kesäkartanossaan Söderlångvikissa Kemiönsaarella syksyllä 2018. Paikka, joka oli juuri sulkenut ovensa yleisöltä kolme vuotta kestävän remontin tieltä, oli huonossa ja kuluneessa kunnossa. Warius kolusi ullakoita ja kellareita etsiessään merkkejä ja johtolankoja, esineitä ja tunnelmia asetelmiaan varten. Taiteilijan mielikuvituksen avulla niistä syntyi vangitsevan salamyhkäisiä töitä, joissa loiston ja fasadien sijaan nähdään jotain hieman eriskummallista ja nyrjähtänyttä. Kuvien tunnelma on hiljainen, melankolinen ja nostalginen, aika on niissä pysähtynyt. Emme oikein tiedä missä vuosikymmenessä liikumme.

Sarjan symboliset asetelmat kuuluvat Niclas Wariuksen vanitas-aiheiseen tuotantoon, joka on ollut esillä taiteilijan useissa näyttelyissä Suomessa ja Ruotsissa. Maallisen rikkauden katoavaisuudesta kertovat vanitas-maalaukset olivat suosittuja etenkin 1600-luvun Alankomaissa. 

Niclas Wariuksen näyttely Vanitas Chimitoensis on esillä Söderlångvikin ravintolassa kesästä 2019.

Puisto

Päärakennuksesta avautuu kaunis näkymä puutarhaan, jonka Paul Olsson suunnitteli 1930-luvun lopulla. Tuolta ajalta on peräisin muun muassa avaimenmuotoinen allas suihkulähteineen. Vuosien varrella puisto on käynyt läpi useita muutoksia, mutta pyrkimyksenä on säilyttää osia alkuperäisestä suunnitelmasta. Monet suuren nurmialueen puista ovat Amos Andersonin vieraiden istuttamia. Kartanon kunnostusprojektin yhteydessä vuosina 2019–2021 myös puisto palautettiin aiempaan loistoonsa.