Puiston historia

Söderlångvikin puiston suunnitteli vuonna 1938 puutarha-arkkitehti Paul Olsson (1890–1973), joka oli yksi suomalaisen puutarhasuunnittelun merkittävimmistä vaikuttajista. Pitkän uransa aikana hän suunnitteli useita Suomen tunnetuimmista puistoista ja puutarhoista, muun muassa Kultarannan puiston. Uransa aikana hän perusti Suomeen saksalaisen ja englantilaisen puutarhatyylin inspiroimia muotopuutarhoja.

Kun Söderlångvikin puistoa luotiin, myös Amos Andersonilla itsellään oli suuri vaikutus sen suunnitteluun. Hänen kiinnostuksensa antiikkiin ja ihailunsa Italiaa kohtaan näkyvät puiston rakenteessa ja yksityiskohdissa. Anderson ja Olsson loivat yhdessä puiston, jossa arkkitehtuuri, taide ja luonto muodostavat kauniin kokonaisuuden.

Vuosien varrella puisto on muuttunut ja kehittynyt, mutta tavoitteena on aina ollut säilyttää Paul Olssonin alkuperäisen suunnitelman keskeiset piirteet. Vuonna 2020 puisto peruskorjattiin laajasti maisemasuunnittelija Victoria Hagmanin (Viva Garden) avulla. Uusia istutuksia toteutettiin alkuperäisten piirustusten inspiroimana, jotta puiston historiallinen luonne ja kulttuuriperintö saatiin jälleen paremmin esille.

Päärakennuksen puistoalue

Söderlångvikin kartanon päärakennuksen lähin puistoalue on saanut vaikutteita Italiasta, ja sitä leimaavat symmetria, pitkät näkymälinjat sekä arkkitehtoniset yksityiskohdat. Yksi puiston tunnusomaisimmista elementeistä on suihkulähde ”Avain” (Nyckeln), joka on saanut nimensä Pietarin avaimesta ja rakennettiin Amos Andersonin omien toiveiden mukaisesti. Alueella sijaitsee myös elegantti pylväskäytävä, jonka pylväät ovat alkuperäisten pylväiden jäljennöksiä.

Puiston istutuksia reunustavat matalat ja muotoon leikatut pensasaidat, ja niitä ympäröivät hyvin hoidetut nurmialueet. Liuskekivestä ja punaisesta sorasta tehdyt käytävät johdattavat kävijän puiston halki. “Avaimen” ympärillä on ruukkuistutuksia joissa kasvaa välimerellisiä kasveja, kuten agapantuksia, palmuja ja kordyliinejä jotka vahvistavat alueen eteläeurooppalaista tunnelmaa.

Puistoa kehystävät näyttävät tammet, männyt ja muut vanhat puut, joista osa on istutettu jo 1900-luvun alkuvuosina. Suurella nurmialueella kasvaa myös puita, joita Amos Andersonin vieraat ovat istuttaneet vuosien varrella. Lähempänä rantaa kasvaa vanhoja jalavia, kun taas metsänreunoilla viihtyvät alppiruusut, atsaleat ja pähkinäpensaat. Suuri osa kasvillisuudesta koostuu perennoista ja puuvartisista kasveista, jotka antavat puistolle rakennetta ympäri vuoden.

Luumutarha

Luumutarha on saanut nimensä luumupuista, jotka kasvoivat tällä paikalla Amos Andersonin aikana. Nykyään alue on kehittynyt uudeksi puutarhatilaksi, jonka keskiössä ovat luonnon monimuotoisuus ja pölyttäjähyönteiset. Alueelle istutetaan vuosittain yksivuotisia kukkia, jotka tarjoavat mettä, siitepölyä ja suojaa mehiläisille, perhosille ja muille tärkeille pölyttäjille. Osa kasveista esikasvatetaan jo helmikuusta lähtien Söderlångvikin omassa kasvihuoneessa, kun taas osa nopeasti kasvavista lajeista kylvetään suoraan avomaalle keväällä.

Kasveille ja kasvualustalle hyvien kasvuolosuhteiden luomiseksi käytetään katteella viljelyä, mikä rikastuttaa maaperän pieneliöstöä ja auttaa maata säilyttämään kosteutta sekä ravinteita. Aluetta hoidetaan luonnon omia prosesseja kunnioittaen, ja osa istutuksista saa kehittyä vapaasti. Myös joidenkin luonnonvaraisten kasvien annetaan kasvaa alueella monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Luumutarha muuttuu jatkuvasti kasvukauden edetessä. Alkukesällä aluetta hallitsee raikas vihreys, kun taas loppukesällä puutarha täyttyy värikkäästä kukkaloistosta. Tämä puutarhatila edistää Söderlångvikin museopuiston luonnon monimuotoisuutta ja tarjoaa kävijöille uusia elämyksiä koko kasvukauden ajan.

Jatulintarha ja Glassgaraget

Glassgaragetin ympärillä ruukuissa ja istutuksissa kasvatetaan syötäviä kasveja, kukkia ja välimerellisiä yrttejä, kuten orvokkeja, pelargoneja ja erilaisia maustekasveja. Osa sadosta hyödynnetään Glassgaragetin leivonnaisissa, ja lisää näin lähituotettuja raaka-aineita tarjontaan.

Glassgaragetin yhteydessä sijaitsee myös ”Jatulintarha”, labyrintin muotoinen kukkapenkki, joka luotiin alun perin Omenapäivän taideteokseksi. Vuosien mittaan siitä on tullut arvostettu osa puiston kasvillisuutta. Varhain keväällä alueella kukkivat sipulikukat, ja myöhemmin kasvukauden aikana kukkapenkki täyttyy kesäkukista. Jatulintarha ei ole ainoastaan puiston koristeellinen elementti, vaan se toimii myös tärkeänä elinympäristönä pölyttäville hyönteisille.

Omenapuutarha

Söderlångvikin omenatarhoilla on ainutlaatuinen historia, joka ulottuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Vuonna 1947 tarvittiin maata karjalaisille siirtolaisille, joille oli järjestettävä uusia asuinpaikkoja. Långvikenin ympäristö oli varattu karjalaiselle kalastajakylälle, mutta koska Amos Anderson oli juuri asettunut Söderlångvikiin, hän ei halunnut luopua maistaan. Sen sijaan hän perusti alueelle hedelmätarhoja. Näin hänen ei tarvinnut luopua Långvikenin maista tai jakaa niitä pienempiin osiin. Korvaukseksi maata luovutettiin kartanon muilta omistusalueilta Kemiönsaarella.

Ensimmäiset omenapuut istutettiin 8–10 metrin välein, mikä täytti tuolloin erikoisviljelyn vaatimukset. Puiden väliin istutettiin samanaikaisesti perunaa ja vihanneksia, jotta maa-ala saatiin tehokkaasti hyötykäyttöön. Tämä oli erityisen tärkeää sodanjälkeisen ajan elintarvikepulan vuoksi.

Omenatarhan vanhimmissa osissa kasvaa yhä puna- ja keltakaneliomenapuita. Nämä vanhat istutukset ovat ajan myötä muodostuneet luontevaksi osaksi puistomiljöötä, ja kävijät ovat tervetulleita kulkemaan omenapuiden keskellä sekä ihailemaan keväistä kukkaloistoa ja syksyn värikkäitä hedelmiä.

Långvikenin modernit tuotanto-omenatarhat näyttävät nykyään hyvin erilaisilta. Siellä omenapuita viljellään nykyaikaisin menetelmin tiheästi istutettuina ja säleikkötuettuina. Tarhat on aidattu, ja niissä käytetään tippukastelua hyvän sadon ja tehokkaan hoidon varmistamiseksi. Puiden oksat pidetään lyhyinä, jotta sekä leikkaaminen että sadonkorjuu olisi helpompaa. Nykyisin Söderlångvikin omenatarhoissa kasvaa noin 38 000 omenapuuta. Suurin osa viljelmistä sijaitsee Tolfsnäsin tilalla Pohjois-Kemiönsaarella, mutta Söderlångvikin ympäristön omenapuut ovat edelleen tärkeä osa kartanon kulttuuriympäristöä ja identiteettiä.

P1-pysäköintialue

P1-pysäköintialue rakennettiin vuonna 2023 vastaamaan Söderlångvikin kartanon kasvavaa kävijämäärää. Alue on suunniteltu huolellisesti sulautumaan ympäröivään puisto- ja luontomaisemaan sekä tarjoamaan vierailijoille kutsuvan ensivaikutelman kartanosta.

Pysäköintialueen yhteyteen istutettiin kymmeniä koristeomenapuita sekä useita kirsikkapuita, jotka ilahduttavat runsaalla kukinnallaan keväisin ja kauniilla väreillään myöhemmin kasvukauden aikana. Pysäköintialueen osioita rajaavat angervoaidat, jotka luovat vihreän ja viihtyisän ympäristön. Pysäköintialueen ympäristöä hoidetaan harkiten, jotta alueen luonnollinen saaristoluonne säilyy ja siirtymä rakennetun puiston ja ympäröivän maiseman välillä pysyy pehmeänä.